Meri oli kaunis ja melkein täysin tyyni. Tasainen kuin pehmein silkki. Veden pinta peilasi maailmaa sellaisenaan, kuitenkin samettisella kosketuksella, tehden rumastakin kaunista.
Sillä hetkellä Theo ymmärsi varsin hyvin, miksi Jacob treenasi juuri täällä eikä vaikka uimahallissa tai kuntosalilla.
Veden pinnasta näki kasvonsa. Puhtaat kasvonsa, ne Theo oli pessyt ennen lähtöä. Rintakehään ja paitaan oli silti jäänyt verta. Niin, ja käsiin. Kädet olivat pahimmat. Theo muisti kävelleensä koko matkan kädet taskuissa, kai. Ei hän ollutkaan yhtäkkiä varma, oliko tehnyt niin.
Vaihtoehdot olivat vähissä. Theo kertasi vielä niiden lukumäärän: kaksi. Nuorisovankilaan hän ei menisi ja se vähentäisi vaihtoehdoista yhden.
Aina voisi paeta. Tavallaan.
Vesi näytti kutsuvalta. Melkein hypnoottiselta. Laiturin päässä pohjaa ei näkynyt.
Jacob oli varmasti taitava uimaan.
Theo perääntyi ja otti vauhtia hyppyä varten. Jos juoksisi tarpeeksi lujaa, ei ehtisi epäröidä.
Sillä kohtaa vesi olisi todella syvää, ja pohjalla olisi ristivirtausta.
Jacob hallitsi virtaukset varmasti. Ne eivät olleet edes voimakkaita. Kuka tahansa uimataitoinen hallitsisi ne, Theo tiesi sen.
Theo tiesi myös omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
Yksi heikkouksista oli se, että Theo pelkäsi vettä.
Eikä hän ollut koskaan käynyt uimakoulua tai osallistunut koululiikunnan uimahallikertoihin. Hän ei uinut, ei edes kahlannut.
Koska ei osannut.
Aamulla tulisi laskuvesi. Vedenpinta olisi paljon matalammalla. Silloin ei tarvitsisi edes osata uida.
Silloin Jacob tulisi taas treenaamaan, kuten aina aamuisin.
Mikään ei ole sitä, miltä näyttää.
Ja videokamerakin piippaa vain muistuttaakseen, ettei muistikortti ole paikoillaan.
Ei ole koskaan ollutkaan.
Irviksen kommentteja:
Suurin osa porukasta varmaan arvasikin, että Theo riistää oman henkensä lopussa.
Mä sanoin, että tän tarinan onnistuminen tai epäonnistuminen ratkaisee sen, jatkanko mä myös DLT2:ta ja ehkä Poltettakin joskus. Tarkoitin sillä lähinnä sitä, että jos epäonnistun tässä, en siinä tapauksessa ainakaan jatka. Onnistumisen tapauksessa en ollut varma, mitä tekisin.
Nyt musta tuntuu, että mä onnistuin. Mutta en ole vieläkään varma DLT2:n jatkosta. Tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä sen suhteen, mutta aika näyttää. Kerron teille lähiaikoina. Tämäkin on päätös, joka mun on tehtävä itse.
Joka tapauksessa: Kiitos, kun uhrasitte aikaanne Theolle. Tätä oli mukava kirjoittaa. ♥
Aluksi harmitti etten ole ehtinyt kommentoita 1 osaa enempää, mutta oikeastaan ehkä hyvä. Tarina oli silti kokonaisuus eri osista. Kommentoin siis koko tarinaa nyt kerralla paitsi 1 osaa :D
VastaaPoistaMinusta tarinoissasi on aina ollut parasta se etteivät ne rajoitu simsiin vaan juuri että sims on enempi alusta näille tarinoille. Tässä käsittelet vahvoja ja raakojakin asioita, mutta ne ovat totta. Näitä pahoja asioita tapahtuu päivittäin. Rhodes kieltämättä vaikuttaa muutenkin sadistiselta paskiaiselta joten kauheasti en jäänyt kaipaamaan. Pointti miksi otan tämän vielä esiin on se, että jos joku hiukan nuorempi lukee niin toisaalta tämä on aika turvallinen tapa tuoda esiin tällainen puoli maailmasta. Juuri kun et ala päälle liimaamaan sitä tai ylikorostaa ja sinulla oli taito jättää oikeastaan itse asia kuvaamasta ja silti kaikki ymmärtää mistä on kyse. Se oli hienovaraista.
Sekä Rhodesin ulkonäkö toi kieltämättä mieleen Dominicin, mutta minusta niillä oli tarpeeksi eroa, jos alkoi tarkemmin miettii. Vaatteiden samankaltaisuus vain hämäsi.
Jacob käy sääliksi, hän oli ainoa ihminen joka periaattessa oli niin lähellä mahdollisuus vaikuttaa eikä hän ehkä ikinä saa tietää, jos toipuu miksi hänet hakattiin. Jacob on niitä surullisen kuuluisia hahmoja oikeassakin elämässä, jotka saavat kärsimykset niskaansa eikä koskaan tiedä miksi juuri hän. Ainoa asia Theossa ärsyttää on juuri se miten hän kohteli Jacobia ja käytti periaattessa raivon purku välineenään ja silti ymmärtämättä, että Jacob kaiken jälkeenkin yritti auttaa.
Theo(dor) pidän nimestä. Poika jää yllättävän etäiseksi koko tarinassa. En tiedä pidänkö siitä vai en. Se lienee hiukan jokaisen lukijan itse päätettävissä. Jäin itse vain pohtimaan hänen menneisyyttä, syytä miksi suostuu Rhodesin pakottamisiin ja kaikkea. Itse en vain nyt huomaa jotain varmaa. Theo oli alusta loppuun ristiriitainen henkilö, ja todellista Theoa ei ehkä koskaan nähty tarinassa paitsi hiukan kun hän oli romahtamispisteessä.
Kaiken kaikkiaan tarina oli ajatuksia herättävä ja ehkä maanläheisin näistä kaikista mitä olen lukenut sinulta. Lukisin mielelläni lisää tällaisia lyhyitä tarinoita jos niitä innostut tekemään :)
Ainoa asia mikä pisti silmään tarinassa on veri. Se on hiukan epäaito, ymmärrän että sitä on todella vaikea muokata hyvin. Itse en osaa, olen kokeillut gimp huvin vuoksi aikanaan. Mutta se vain pistää silmään, ei silti pahasti ja kun ymmärtää realiteetit niin sille antaa täysin anteeksi (varsinkin kun itse tekisi vielä huonompaa jälkeä :`D) Muuten tarina oli todella taitavasti tehty niin teknisesti kuin tekstillisesti. Kuvatkin olivat hyviä, ainoa kuva minkä tarkoitusta jäin katsomaan koko tarinassa on tämän epilogin viimeinen kuva. Dominic on hiukan hassusti tuolla takana. Lempikuvani taas on syntynyt noiden osien otsikko kuvat sekä (https://3.bp.blogspot.com/-ZHkGcgvrbVs/WE2tArI-API/AAAAAAAAEN8/A318bC3iYos4oRfUm1llsW-Mx8mHTA1YQCLcB/s1600/Screenshot-17.jpg) tämä 2 osan kuva. Jotenkin todella aidonnäköisiä ja muutenkin pidin noista auringonnousu aikaan kuvatuista kuvista juuri tunnelman ja auringon tuoman kullan keltaisuuden takia :D
Tulikohan nyt kaikki mainittua, mitä mielessä :`D Toivottavasti. Hieno tarina ja en tiedä jotenkin taas hyvin erilainen, mikä on hyvä asia.
R.H
No siis mun ajatushan tosiaan alun perin oli ottaa kommentit pois käytöstä kaikissa paitsi viimeisessä osassa, joten eipä tuo niin kovasti mua itseäni haitanne vaikket ehtinytkään muihin kommentoimaan, pääasia että ehdit nyt. :)
PoistaHieno näkökulma, tuo, että Sims alustana on turvallinen tapa tuoda asioita esille. Onhan se, tavallaan. Mä ehkä jumituin vähän liikaa ajatukseen Simsistä lasten pelinä, kuten oon monta kertaa aiemminkin jumittunut.
Voi, olisit nähnyt Rhodesin alkuperäisen version. Se se vasta näyttikin Dominickilta, kun sillä sattui olemaan täsmälleen samat vaatteet .D Onneksi tajusin edes paidan vaihtaa ennen kuvaamisen aloittamista, mutta näköjään se ei ollut ihan tarpeeksi :D Kommentissasi myöhemmin muuten (vahingossa?) nimitit Rhodesia Dominickiksi ja siitä syystä mun kyllä piti hetki kerätä järkytystäni ennenkuin vastasin tähän, joten sovitaanko että moista lapsusta ei ikinä tapahtunut :'D
Jacob tosiaan olisi voinut vaikuttaa asioihin, ehkä auttaa Theoa, jos asiat olisivat menneet toisin. Mutta ne eivät menneet, eikä Jacob saa koskaan tietää Theon motiiveja toimia niin kuin se toimi. Vähän niinkuin Theo ei saa koskaan tietää tuosta lopun mainitusta muistikorttiasiasta. Surullistahan se on.
Theon nimi oli tosiaan ihan vain Theo :) Rhodes käytti itse Theodoria, koska tykkäsi siitä enemmän. Siksi Theo hoki sille koko ajan, ettei Theodor ole sen nimi. Tosin olisihan ollut mahdollista, että Theo olisi vain itse lyhentänyt nimensä. Ken tietää.
Sitä, miksi Theo suostui siihen, mitä Rhodes siltä vaati, yritin avata aika monestikin. Toisessa ja kolmannessa osassahan vihjailtiin siitä, että Theo oli edellisessä koulussaan kiusattu. Jos Theo ei olisi tehnyt, kuten Rhodes halusi, se olisi joutunut palaamaan takaisin siihen kouluun. Eikä se tokikaan ollut ainoa syy, vielä suurempi syy oli varmasti häpeä ja pelko, etenkin pelko siitä, että Rhodes kertoisi jollekin. Lopussahan se pelko vielä oikein konkretisoitui, kun Rhodes väitti Theolle laittavansa videot (joita ei koskaan ollut olemassakaan) jakoon.
Mä en tosiaankaan osaa sitä verta muokata :D Mun pitäs varmaan palkata assistentti siihen hommaan. Siis jos olisin rikas.
Viimeisen kuvan funktio oli viedä huomio vielä kerran siihen (tyhjään) videokameraan, joka jäi kuolleen Rhodesin viereen lattialle.
Kiitos kommentista! ♥
Minä osasinkin jo odottaa, että näin saattaisi käydä. Tämä oli lyhyt, mutta silti tosi hyvä. Tässäkin oli jotenkin omanlaisensa tunnelma. Tosi hyvä, vaikkakin melko traaginen tarina.
VastaaPoistaMieti rauhassa haluatko jatkaa DLT2:sta, vai etkö. Toivoisin tottakai, että se jatkuisi, mutta ymmärrän kyllä jos et jatka. Ei minulla kai muuta kommentoitavaa, tiivistettynä pidin tästäkin tarinasta ja se oli hyvin ajatuksia herättävä. :)
Hyvä kun pidit, lyhyydestä huolimatta! Tästä olisi helposti saanut pidemmänkin stoorin ainekset kasaan, mutta en toisaalta tiedä, olisinko halunnut kertoa tätä kovinkaan pitkään. Ehkä teho (meinasin kirjoittaa Theo...) säilyi parhaiten tällä tavoin.
PoistaDLT2 sitten jatkui, kuten tiedätkin. :)
Mä arvelinkin että tässä voisi olla traaginen loppu mutta en mä ihan tätä odottanut. Toisaalta tää oli juuri sopivanlainen loppu tälle tarinalle.
VastaaPoistaVoivoi! Mitä et tarkkaan ottaen odottanut? Kameraan liittyvää infoa vai mitä?
PoistaOlen nyt parina päivänä lukenut poltteen ja DLT2 ja tämän tarinan läpi ja täytyy sanoa että VAU! upeat juonet jokaisessa tarinassa ja toivon todellakin että jatkat edellisiä tarinoita tai jatkat kokonaan uusilla tarinoilla, mutta pääasia että jatkat koska ehdottomasti sulla on kyllä parhaat sims-tarinat!
VastaaPoistaOih, kiitos! Mulla on ollut huono päivä tänään, et uskokaan miten paljon toi kommentti piristi :) Olethan lukenut myös Homelandin? Se on mun henkilökohtainen suosikki omista tarinoistani. Löytyypi täältä.
PoistaJa DLT2 tuossa saikin tosiaan jatkoa, eli siitä kyllä kuullaan vielä! Mieli palaisi vähän kirjoittelemaan myös Poltetta. :)